Black Wall Galleria

21.05 - 13.06.2021

ANU RIESTOLA

TaM/ Kuvataiteilija

Syntynyt Limingassa 22.4.1970

Asuu ja työskentelee Kemissä 

anu.riestola@gmail.com 

www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/anu-sari-anette-riestola 

www.instagram.com/artist_anu_riestola/ 

www.taiko.art/anuriestola 

Me olemme kaikki yhtä

Me olemme kaikki samasta

Me olemme kaikki metsän lapsia

Metsä avaa ovensa.

Metsä lohduttaa.

Metsässä koen rauhaa.

Metsässä olen turvassa ja voin hengittää vapaasti,

palaan kotiin.

Luonnotar kehrää elämänlankaa.

Ei ole elämää ilman kuolemaa.

NÄYTTELY

Käsittelen teoksissani luonnon ja ihmisen välistä suhdetta, joka on nyt dramaattisessa murroksessa ilmastonmuutoksen ja pandemioiden myötä, sekä elämän katoavaisuutta. Olen kiinnostunut muinaisista luonnonuskonnoista ja alkuperäiskansojen luontosuhteesta.

Kokemani ”luontoherätyksen” myötä aloin ensimmäiseksi maalaamaan sarvipäisiä naisia, fiktiivisiä jumalatar- omakuvia syksyllä 2019. Maalasin myös lintuja, susia ja kalloja.

Sarvipäinen ihminen on arkkityyppi. Ennen kuin kristinusko saapui Suomeen 1100- 1200 luvuilla, Suomen kansan perinnehistoriassa oli naispuolinen jumalatar nimeltään Mielikki, nuori nainen ja sarvipäinen metsänemäntä. Metsä oli Mielikin valtakuntaa. Pyhien puiden ympärille kokoonnuttiin uhraamaan Mielikille, jotta saataisiin pyyntionnea.

Olen huolissani metsän ja luonnon tilasta, sekä ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisestä. Luonnontilaisten, vanhojen ja koskemattomien metsien määrä on pienentynyt uhkaavaa vauhtia Lapissa ja koko Suomessa. Tämä heikentää luonnon monimuotoisuutta ja lajien runsautta. Monet lajit ovat uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kasvitaudit ja pandemiat lisääntyvät, jos monimuotoisen luonnon ja eliöiden määrä vähenee.

Yksilötasolla koen huonoa omatuntoa siitä, että minulla ei ole aikaa tai mahdollisuuksia tässä elämäntilanteessa tehdä radikaaleja elämänmuutoksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Olen tavallinen lähiöäiti, kodin arjen pyörittäjä. Ostan jauhelihaa ja ajan polttomoottoriautolla. Tietenkin lajittelen jätteeni, syön luomua ja juon onnellisten lehmien maitoa kun kukkaro kestää. Silti en voi saarnata sormi pystyssä tai syyllistää muita. Olen itsekin ”ilmastosyntinen”.

Kemissä 15.5.2021 Anu Riestola

Lähteet: Karolina Kouvola, Apila Pepita: Pohjolan jumalattaret, SKS, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2021


OPINNOT 

YKSITYISNÄYTTELYT 

RYHMÄ JA YHTEISNÄYTTELYT (valikoima)

MUU TOIMINTA 

APURAHAT 

JULKISET TAIDETEOKSET 

JÄRJESTÖTOIMINTA 

OPETUS –JA OHJAUSTOIMINTA