HEIKKI HAUTALA

Näyttelyni koostuu viimeaikaisista maalauksista ja mustepiirustuksista. Työskentelyni pohjaa hyvin pitkälle tajunnanvirtaan, väriin, viivaan ja rytmiin. Ihmisfiguuri toimii jonkinlaisena lähtökohtana, alustana tai tekosyynä maalin ja siveltimen liikkeelle. Hahmot ilmestyvät kankaalle tai paperille ikään kuin kamppaillakseen muodostaan ja olemassaolostaan. Ne esittävät samaan aikaan kaikkia ja ei ketään. Tavoitteeni on yksinkertainen - tehdä kuvia, jotka resonoivat itsessäni ja sitä myötä ehkä myös ajassa, tilassa ja katsojassa.

Kyse on kuitenkin muustakin kuin maalaamisesta, värin levittämisestä kankaalle, näyttelyiden järjestämisestä ja ammatissaan toimimisesta. Työskentelyni ja ylipäätään ajautumiseni luovan toiminnan pariin on eräänlaista kommentointia vallitsevaa ilmapiiriä ja rakenteita kohtaan. Sitä ei voi erottaa näiden alati eskaloituvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelystä, vaikka yhteydet eivät aina välttämättä ole suoria tai alleviivaavia.

 Työskentelyni on tarkkailua ja sivusta seuraamista, kuitenkin pyrkimyksenä olla taiteeni kautta aktiivinen toimija. Se on tapa olla olemassa, oman saarekkeen tai keitaan luomista tämän ongelmia pursuavan ajan keskelle, kanava, jonka kautta purkaa pettymystään, henkinen tila, jonka kokea merkitykselliseksi ja visuaalinen maailma, josta löytää iloa. En pidä sitä eskapismina, pelkästään omissa mehuissa pyörimisenä, vaan yhtä lailla sisäisen kuin ulkoisenkin maailman tarkasteluna ja niiden välisenä vuoropuheluna. Kuvataide, musiikki, elokuvat ja kirjallisuus ovat tarjonneet minulle samaistumispintoja, tapoja ymmärtää olemista ja ympäröivää kaikessa kauneudessaan, kauheudessaan, monimutkaisuudessaan ja käsittämättömyydessään. Haluan tarjota osani tähän luovaan jatkumoon.

Kuvani ovat usein räikeitä, levottomia ja vääristyneitä. Ne ovat välähdyksenomaisia reaktioita aikakautemme yhä absurdimmaksi käyvään tunnelmaan, pirstaloituvaan maisemaan, jossa monet edes jollain tasolla yhteiset ihanteet tuntuvat muuttuvan omiksi irvikuvikseen. Minulle yhtä tärkeää kuin lopputulos, on maalaustilassa ja tilanteessa oleminen, mahdollisimman äärille viety keskittyminen. Tapani tehdä kuvaa on ennemminkin jotain pakkomielteen kaltaista, kuin viileän analyyttistä.

• - Heikki Hautala -

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Satakunta