Mirva Vittaniemen näyttely viittaa meren katoamiseen tai sen etsimiseen. Valokuvia on otettu kymmenen vuoden ajalta eri paikoista. Näyttelyn aihe on ajankohtainen, sillä Vaasassa on sattunut kahden vuoden aikana kaksi katasrofia, jotka saastuttivat merta. Ihmiset eivät voineet mennä uimaan tai virkistäytymään ja tällöin meren äärelle meneminen jäi. Taiteilija nostaa esiin sen, ettei mikään ole itsestään selvää. On hyvä arvostaa ja pitää huolta siitä mitä meillä on nyt, sillä sitä meillä ei välttämättä ole tulevaisuudessa – ei ainakaan juuri tällaisena. 

Vaasan alueella maa kohoaa ja näin meri pakenee pikkuhiljaa. Näyttelyssä voimme kuvitella, että olemme tulevaisuudessa eikä merta enää ole. Meillä on vain kuvia, muistoja merestä. Voi myös olla, että olemme saastuttaneet meren niin pahasti, ettemme voi olla enää sen läheisyydessä ja meri on vain muisto menneisyydestä. Voimme näyttelyssä nähdä millainen meri oikein oli: sen pinta, sen väri ja olomuoto. Saamme myös kokea millainen on hiekka, jota saa koskettaa – joka ei ole radioaktiivista. 

Meri on rauhoittava ja energiaa antava. Se merkitsee eri asioita eri ihmisille, mutta sillä on suuri merkitys monen elämään ja hyvinvointiin - niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin. Sen äärellä sosialisoidaan, joten se lisää ihmisten välistä kanssakäymistä. Näyttely kertoo meren kauneudesta ja siitä, kuinka meri saa pelkällä olemuksellaan ihmisen tuntemaan hyvää oloa. On tutkittu, että pelkästään luontovalokuvan katsominen erittää endorfiinia, joka tuo ihmiselle hyvän olon tunteen.

Mirva Vittaniemi (s. 1976) on vaasalaissyntyinen taiteilija ja kuvataiteen opettaja. Hän on erikoistunut valokuviin ja kuvannut sekä vanhoilla että uusilla tekniikoilla. Aiheena Vittaniemellä on ihmisen sisäinen rauha ja hyvinvointi, joka peilautuu ulkomaailmaan. Luonto ja elämän arvostaminen kuuluu tähän suurena osana.