Tervetuloa näyttelyn avajaisiin Vaasan Taidehallille

PE 14.2.2025 klo. 18-20 !

*****

ZANICHELLI & BYRKJELAND

- ECLIPSE -

*****

Klorofyllin värittämässä maisemassa kokonaisuus on silmiinpistävä. Vihreät lehdet muuttuvat mustaksi mullaksi, joka muuttuu vihreiksi lehdiksi ikuisessa kierrossa. Luonto ja sen häkellyttävä monimuotoisuus tarjoavat aisteillemme monipuolisia ärsykkeitä, jotka saavat meidät kukoistamaan nimenomaan luonnollisen vivahteikkaassa, ei homogeenisessä ympäristössä.

Linn Byrkjelandin ja Fredrik Zanichellin Eclipse-näyttely paljastaa kaipuun vehreyteen, jossa linnut liitelevät avaruudessa ja tiheiköissä, lehtojen ja betonin yllä. Revityn puuvillan ja terävien niittien kautta syvennymme vuoropuheluun materiaalien kanssa. Meidät johdatetaan syvemmälle visuaalisiin tarinoihin, joissa surrealismi ja satujen voima ovat käsin kosketeltavissa. Ehkäpä juuri täällä, halkeaman kautta, onnistumme pääsemään taivaankappaleiden toiselle puolelle oleviin sfääreihin.

LINN BYRKJELAND

(S.1991, Vaasa, FI)

https://www.linnbyrkjeland.com/

Byrkjelandin teoksissa tutkitaan erilaisia ulottuvuuksia ja maailmoja maailmojen sisällä. Mytologisesti latautunut maailmankaikkeus kuvataan maalaten ja piirtäen. Se on täynnä erilaisia lintuja, liskoja, käärmeitä ja muita pienempiä pohjoismaisia eläimiä muistuttavia olentoja, jotka vievät meidät elämää vilisevään tiheikköön. Hänen rakentamansa hahmot ja skenaariot liikkuvat maallisten elementtien ja avaruuden välillä ja yhdistävät rationaalista ja absurdia purkaen syvään juurtuneita käsityksiämme todellisuudesta ja antavat meidän päästä rinnakkaisen maailman syleilyyn.

FREDRIK ZANICHELLI

 (S.1995, Malmö, SE)

https://www.fredrikzanichelli.com/

Zanichelli käsittelee arkkitehtuurin ja luonnon välistä jännitettä ja ottaa lähtökohdaksi Tukholman Skogskyrkogårdenissa sijaitsevan Almhöjdenin. Sigurd Lewerentz suunnitteli kohteen vuonna 1935 romanttisen taidemaalarin Caspar David Friedrichin Kukkula ja kynnetty pelto lähellä Dresdeniä (1825) teoksen pohjalta. Nykyään maalauksen pintaa peittävät halkeamat, ja ehkä niin on ollut jo pitkään. Ehkä Lewerentz näki, kuinka tuolloin jo yli sata vuotta vanha maalaus alkoi halkeilla ja oli vaarassa tuhoutua. Ehkä juuri halkeamat saivat aiheen muuttumaan fyysiseksi maisemaksi. Kun Zanichelli lähestyy rakennettua ympäristöämme ja sen materiaalisuutta, hän tekee sen runollisella silmällä, jossa halkeamat eivät ole vain rappeutumisen vaan myös kauneuden merkkejä. Jotain, joka voi paljastaa unohdetun, jotain, joka voi pakottaa meidät purkamaan ja neuvottelemaan uudelleen sitä, mitä pidämme itsestäänselvyytenä. Luonnon ja kulttuurin ero on siinä, että kulttuurilla on kyky rikkoa - ja tässä rikkoutumisessa syntyy uusia maisemia, uusia tarinoita. Halkeamasta tulee paikka, jossa kasvaa se, mikä on todellisuuden ulkopuolella.

___

Näyttelyä tukee Konstnärsnämnden ja Kulturfonden för Sverige och Finland